Meidän Merja <3

Meidän Merja <3

Pitkäaikaisin työntekijämme Merja Karvinen täyttää tänä syksynä pyöreät 60 – vuotta ja halusimme haastatella häntä menneiden vuosikymmenten meiningistä ja ravintola – alasta ylipäätään. Merjalla on mahtava kokemus vauhdikkaan alamme historiasta, eri kaupungeista ja lukemattomista eri ravintoloista.

Kerro hiukan itsestäsi, taustastasi ja kuinka päädyit ravintola – alalle:

Lähdin vuonna 1981 Lahteen opiskelemaan ravintola – alan työnjohtoa ja tykkäsin samantien. Koulu kesti siihen aikaan kaksi vuotta, joskin välissä oli puolen vuoden työssäoppimisen jakso. Koulu oli muutenkin käytännönläheistä, esimerkiksi joka viikko yhtenä päivänä työskentelimme koulun ravintolassa.
Kouluaikaan kävin Lahdessa tekemässä yksityistilaisuuksien ekstravuoroja Mallasjuomilla, siihen aikaan ei onneksi vielä tulorajoja tunnettu. Se oli sitä huoletonta opiskeluelämää!
Opiskeluiden päätyttyä palasin Kuopioon töihin ja aluksi työskentelin hotelleiden ravintoloissa, ennekuin siirryin baarin puolelle.

80 – luvusta liikkuu uskomattomia tarinoita vielä tänä päivänäkin. Millaista se silloin oli?

Kyllä sieltä monia eri tarinoita tulee mieleen, mutta yksi kasinotalouteen liittyvä hauska hetki pomppaa päällimmäiseksi. Olin juuri nuorena likkana lähtenyt Lappiin, Pallastunturille töihin uuteen ravintolaan. Sinne oli tullut ympäri Suomen paljon nuorta porukkaa ja ravintolamme aloituspalaverissa, missä kukaan ei vielä tuntenut toisiaan, paikalle saapui Muonion pankin johtaja. Pankinjohtaja pyysi pakeille ja alkoi tyrkyttää lainaa, ja vakuuksiksi olisi riittänyt vielä tuntemattoman työkaverin nimi. Ei kai nyt kukaan tuommoiseen lappuun nimeään kirjoittaisi, täysin ventovieraan lainapaperiin! En muista ottiko kukaan niitä lainoja, mutta pankinjohtajan myyntipuhe jäi mieleen. Hän sanoi, että ottakaa nyt ihmeessä laina, kun ensimmäinen palkka tulee vasta viikkojen päästä.


Toinen juttu mitä muistelen, on sen ajan firman bileet. Ne saattoivat kestää monta päivää ja piikki oli auki niin kauan kuin porukkaa riitti. Siihen aikaan firmat saivat lainaa niin paljon kuin halusivat ja sen kyllä huomasi. Se oli sitä juppi – aikaa ja juhlat olivat monesti sen mukaiset!


Hauskoja olivat myös pukukoodit, joihinkin ravintoloihin ei päässyt esimerkiksi farkuissa. Puvunhousut piti vetää jalkaan, vaikka ne herrasväellä olisivatkin olleet jo parhaat päivänsä nähneet. Kerrankin muistan, kun henkilökunnan palaverissa keskustelimme pukukoodeista ja vahtimestareille piti yrittää takoa päähän, että tehän näette, onko asiakas tyylikkäästi pukeutunut. Ei sillä pitäisi olla väliä mitä kangasta housut ovat. Siitä huolimatta moni piti kiinni siitä, että housujen oli oltava suorat, vaikka olisivatkin olleet kuinka virttyneet.


Pyöreäkaula – aukkoiset paidat olivat myös pannassa ja joskus asiakkaat lainasivat vahtimestarilta saksia, joilla paidasta pystyi näppärästi leikkaamaan V – aukkoisen. Vahtimestarit säilyttivät narikassa myös pikkutakkeja, joita asiakkaat saivat lainata. Joskus päälle ängettiin kaksikin kokoa liian pieni takki, eikä lopputulos välttämättä silmää hivellyt. Ei se silti menoa haitannut!

Miltä meidän alamme näytti sinun silmiisi 90 – luvulla?

90 – luvun alussa oli ravintola – alan lakko ja se jätti hetkellisesti juopan alan työntekijöihin. Muistan keskustelleeni omienkin työkavereiden kanssa siitä, kun he erosivat liitosta. He kokivat ikään kuin jättäneensä meidät muut pulaan ja pettäneensä meidät. Itse aina sanoin, ettei sellaisia pidä edes ajatella ja jokainenhan tekee omat päätöksensä. Siitäkin kuitenkin selvittiin, eikä se mahdottomia traumoja jättänyt.
EU – jäsenyys toi mukanaan tuontitavarat, eikä ravintoloiden hyllyistä löytynyt enää pelkkiä kotimaisia Alkon tuotteita. Alkohan oli vielä edellisellä vuosikymmenellä ollut myös valvova elin meidän alallamme. Muistaakseni ravintolan valikoimasta piti vielä löytyä korvaava kotimainen tuote, ulkomaisen rinnalle, mutta vuosikymmenen loppua kohti mennessä sekin taisi poistua.


90 – luvulla tuli myös kaksi todellista hittituotetta, joita sai myydä kaksin käsin illasta toiseen. Ensimmäinen oli Caipirosca ja toinen legendaarinen Hot shot. Voi että niitä Hot shotteja menikin aivan mielettömästi, iso miesporukka saattoi tilata niitä 18kpl kerralla ja kun olin alkamassa laskuttamaan kierrosta, pyydettiin jo tekemään toinen kierros samaa herkkua.
Ysäriltä jäi mieleeni myös eräs hassu sattumus, kun sen aikainen kaupunginjohtajamme oli viettämässä illallista ison seurueensa kanssa ravintolassamme ja minä vatitarjoillessa vahingossa lingotin kalanroippeet hänen kaljulleen. Tyylikkäänä miehenä tunnetun kaupunginjohtajan ilme ei värähtänytkään. Hätäpäissäni mietin, että enhän minä voi lautasliinallakaan alkaa herran kaljua kiillottamaan ja päätin olla tekemättä mitään. Kotvan kuluttua palattuani hänen pöytäänsä, oli kalju sillä aikaa puhdistunut, eikä kukaan ollut noteerannut koko tilannetta.


Markkinointi oli myös hyvin toisenlaista noihin aikoihin. Uuden ravintolan avautuessa kutsuttiin aina paikalliset lehtimiehet ravintolaan viihtymään ja tarjottiin niille ruoat ja juomat. Seuraavan päivän lehdessä oli sitten aina mukava artikkeli uudesta ravintolasta. Radiomainonta oli myös tosi tärkeää ja jopa samana päivänä julkaistu mainos liikutti tosi hyvin porukkaa paikalle. Siihen aikaan oli vain pari lehteä ja pari radiokanavaa, niin ne vaikutti hirmu hyvin asiakkaiden paikanvalintaan. Tuntuu, että nykypäivänä sosiaalinen media on niin pirstaloitunutta, kuten markkinointi muutenkin, että sillä on vaikeampi tavoittaa asiakkaita.

Miten ravintola – ala on kehittynyt parin viimeisen vuosikymmen aikana?

Pari viimeistä vuosikymmentä ravintola – ala on kokenut ison murroksen tuotteiden osalta ja nykyään esimerkiksi olutravintoloissa saattaa olla satakin erilaista olutta. Ruoka – annokset ovat myös muuttuneet vatitarjoilun väistyessä. Ennen kaikki ruoka tarjoiltiin vadilta lusikalla ja haarukalla ja tarjoilijan piti osata laittaa ne nätisti lautaselle. Nykyäänhän kokit tekevät annokset valmiiksi ja tarjoilija kiikuttaa ne pöytään.


Tippikulttuuri muuttui myös radikaalisti pankkikorttien yleistyessä, eikä tippiä enää jätetä samalla tavalla kuin menneinä vuosikymmeninä. 2000 – luvun ensimmäinen vuosikymmen oli myös firman juhlien kulta – aikaa, meininki oli hieman samankaltaista kuin 80 – luvun lopulla. Kortteja oli piikissä harva se päivä ja muistan, että torstait olivat usein sellaisia päiviä, kun yritykset pitivät asiakkailleen juhlia. Yritysten edustuskulujen verovähennyskelpoisuus poistui muistaakseni 2014 ja vaikka se osittain myöhemmin palautettiinkin, eivät firmat enää siitä huolimatta samalla tavalla enää kestitse asiakkaitaan.


Henkilökunnan ammattitaito on myös kehittynyt aikojen saatossa ja nykypäivänä tarjoilijan työssäkin täytyy osata markkinoida yritystä muun muassa sosiaalisen median kautta. Uusia juomasekoituksia tulee jatkuvasti ja tuotetietoutta täytyy pitää yllä. Meillä täällä nykyisessä työpaikassani Gloriassa kaikki ovat tosi ammattitaitoisia ja ahkeria, jokainen tekee todella monipuolista työtä. Täällä puhalletaan yhteen hiileen!

Mitä?

Meidän Merja <3

Missä?

Ravintola Gloria

Gloria VS

Tervetuloa Ravintola Gloriaan! Glorian VS- pöytävarauspaketti sisältää: jonon ohituksen ja  mietoja juomia. 200€/pöytä!

200,00 €/ilta

ostoskoriin

Gloria VSOP

Tervetuloa Ravintola Gloriaan! Glorian VSOP- pöytävarauspaketti sisältää: jonon ohituksen, ilmaiset narikat ja janojuomia. 300€/pöytä!

300,00 €/ilta

ostoskoriin

Gloria XO

Tervetuloa Ravintola Gloriaan! Glorian XO- pöytävarauspaketti sisältää: jonon ohituksen, ilmaiset narikat, hanajuomia ja samppanjaa. 500€/pöytä!

500,00 €/ilta

ostoskoriin

Tilaa huikeita ideoita ja sisäpiirin uutisia